KirjauduEnsi vuonna perusskenaariossa Yhdysvallat ja maailmantalous väistävät taantuman, inflaatio laskee ja korkohuiput jäävät taustapeiliin, minkä takia osakkeet ja velkakirjat tuottavat maltillisesti. Taantumariski on kuitenkin edelleen koholla ja inflaation hiipuminen epävarmaa. Lisäksi Yhdysvaltojen presidentinvaalit marraskuussa tarkoittavat heiluntaa markkinoille. Normalisoiduttuaan korot lupaavat tuottojen lisäksi myös perinteistä suojaa salkuille.
Tässä kirjoituksessa katsomme perinteiseen joulukuiseen tapaan kristallipalloon. Miltä maailmantalous ja markkinat näyttävät ensi vuonna? Painotus on perusskenaariossa, joka on todennäköisin lopputulema.
Maailmantalous
Yhdysvallat ei ajaudu taantumaan ensi vuonna
Yhdysvalloissa talouskasvu on yllättänyt vahvuudellaan. Ensi vuonna maa todennäköisesti jälleen välttää taantuman. Talouskasvu kuitenkin hidastuu lähelle pitkän aikavälin trendikasvua, joka on vajaa kaksi prosenttia. Talouskasvua ajaa yksityinen kulutus, jonka mahdollistavat täystyöllisyys, palkankorotukset, ylimääräiset säästöt ja varallisuus sekä avokätinen finanssipolitiikka.
Inflaatio on laskenut odotettua nopeammin. Pohjainflaatio on hyvin lähellä Fedin tavoitetasoa vuoden lopulla, ellei peräti aikaisemmin. Inflaation suhteen on riski, että nopea palkkainflaatio pitää yllä palveluinflaatiota odotettua pidempään. Tämä tarkoittaisi korkojen pysymistä korkeammalla pidempään.
Taantuman todennäköisyys koholla, noin 25 prosenttia
Perinteisesti ajatellaan, että taantuman todennäköisyys vuodessa on 15 prosenttia, eli taantuma iskee kerran seitsemässä vuodessa. Ensi vuonna taantuman todennäköisyys on koholla, noin 25 prosentissa. Syynä on keskuspankkien ripeät koronnostot, jotka historiassa ovat kahdessa tapauksessa kolmesta johtaneet taantumaan. Tästä syystä pidämme korkeampaa taantumatodennäköisyyttä perusteltuna, vaikka perusskenaariossamme taantuma ei tapahdu ensi vuonna.
Korkeat korot paitsi hidastavat kulutusta, myös nostavat todennäköisyyttä, että jokin menee rikki taloudessa. Syyttävä katse kohdistuu kiinteistöalaan, etenkin toimistopuolella. Riskiä rajoittaa pankkisektorin vahva kunto. Pankkisektorin ydinvakavaraisuus on lähes 15 prosenttia, kun se oli ennen vuoden 2007 finanssikriisiä alle 10 prosenttia.
Talouskasvun nojaaminen kuluttajiin tarkoittaa, että kuluttajien säikähtäessä kulutus laskee nopeasti ja talouskasvu painuu pakkaselle. Näin on käynyt Euroopassa.
Eurooppa rämpii miedossa taantumassa
Euroopan talous on todennäköisesti lievässä taantumassa. Taantuma jatkuu myös ensi vuonna, ja paluu kasvuun odottaa kuluttajien rohkaistumista ja teollisuuden nousua. Teollisuuden nousu taas riippuu siitä, milloin ja kuinka nopeasti varastosykli kääntyy. Maailmalla varastosyklin käänteestä on orastavia merkkejä. Perusskenaariossa Eurooppa kääntyy kasvuun ensi vuoden puolenvälin kieppeillä. Ripeää kasvua ei kuitenkaan ole tiedossa.
Euroopan taloutta painavat sen muita alueita merkittävämpi kytkös Kiinan talouteen, teollisuuden suuri paino, energian hinnan nousu ja kotitalouksien haluttomuus kuluttaa. Toisin kuin Yhdysvalloissa, Euroopan säästöaste on pysynyt korkealla myös koronan jälkeen. Yhdysvalloissa kuluttajien säästöaste on laskenut alle neljään prosenttiin, kun se ennen koronaa oli vajaa kahdeksan prosenttia. Euroopassa säästöaste oli ennen koronaa noin 12 prosenttia, ja säästöaste ei missään vaiheessa ole painunut sen alle, vaikka ylimääräisiä säästöjä kertyi korona-aikana.
Syy eurooppalaisten kotitalouksien siilipuolustukseen voi olla Venäjän hyökkäyssota ja/tai energiakriisi. Tai kotitaloudet aistivat taantuman lähestyvän. Taantumasta ei kuitenkaan pitäisi tulla syvää, koska Euroopan työttömyysaste on historiallisen matala ja palkkainflaatio ripeää. Lisäksi, kuten mainittiin, ylimääräisiä säästöjä on jäljellä.
Inflaatio hidastuu nopeasti Euroopassa. Tavarainflaatio on taittunut, kuten Yhdysvalloissa, ja lisäksi vaimea kysyntä painaa inflaatiota. Merkittävät palkankorotukset jäävät vaisun talouskasvun takia kertaluonteisiksi.
Korkeat korot painavat Pohjolassa, mutta eivät Saksassa ja Ranskassa
Korkeiden korkojen vaikutus talouteen on vaihdellut Euroopassa. Espanjassa, Italiassa ja Suomessa asuntolainojen keskikorko on noussut nopeasti neljään prosenttiin. Mutta Euroopan suurimmissa talouksissa Saksassa ja Ranskassa asuntolainojen korot ovat edelleen historiallisen matalalla tasolla. Saksassa asuntolainat on pitkälti kytketty 10 vuoden korkoihin ja Ranskassa 15 vuoden korkoihin. Italiassa asunnonostajat rahoittavat ostonsa lähinnä käteisellä ja siten asuntolainan keskikorko ei ole yhtä tärkeä tekijä.
Kiinan talous hidastuu, mutta ei romahda
Kiinan talouskasvu on hidastunut neljän - viiden prosentin haarukkaan. Osittain kyseessä on vaurastumisen myötä tapahtuva luonnollinen hidastuminen. Mutta Kiinan kasvukuvassa on tapahtunut myös merkittäviä rakenteellisia muutoksia.
Kiinteistösektorin villien vuosien päättyminen merkitsee myös ripeän talouskasvun ajan loppua. Rakennusbuumin hiipuminen ei vielä näy täysimääräisesti kasvukuvassa, sillä vanhoja projekteja viedään loppuun.
Kiinteistösektorin osuus kansantaloudesta oli jo vuonna 2016 taloustieteen professori Kenneth Rogoffin mukaan kansainvälisesti korkea, 29 prosenttia. Kiinalaisten maakuntien verotuloista merkittävä osa tulee tonttien kaavoittamisesta. Reuters kertoi aiemmin tänä vuonna, että 70 prosenttia kiinalaisten varallisuudesta koostuu kiinteistöistä.
Ei paluuta massiiviseen elvytykseen
Toinen rakenteellinen muutos on valtion haluttomuus merkittävään elvytykseen. Kiinan johtajan Xi Jinpingin edeltäjä Hu Jintao tukeutui talouden kompuroidessa vielä hanakasti elvytykseen. Elvytys kanavoitui infrastruktuurihankkeiden kautta, ja se rahoitettiin velkarahalla. Kiinan kokonaisvelka suhteessa kansantuotteeseen oli vuoden 2008 lopussa 165 prosenttia, kun se vuoden 2022 lopussa oli 360 prosenttia.
Kiina elvyttää juuri sen verran, että talouden kasvuvauhti ei retkahda, mutta paluuta vanhaan ei ole. Tässä valossa hyvä arvio ensi vuoden talouskasvusta olisi noin neljä prosenttia, joka on alle virallisen viiden prosentin kasvutavoitteen.
Geopolitiikka: Ykköstapahtumana Yhdysvaltojen vaalit
Marraskuun viidentenä päivänä 2024 valitaan Yhdysvaltojen presidentti. Vedonlyöntitoimistojen lievä ennakkosuosikki on entinen presidentti Donald Trump. Muut ehdokkaat kuin Trump tai istuva presidentti Joe Biden tulevat kaukana perässä. Republikaanien Nikki Haley olisi todennäköisesti republikaanijohdon ja markkinoiden mieleen, ja hän voisi voittaa Bidenin, mutta Trumpin kansansuosio on este. Jos Trump estetään esimerkiksi oikeusteitse, olisi tie auki Haleyn nousulle republikaaniehdokkaaksi. Tätä vasten demokraatit joutuvat kovan paikan eteen, sillä puolueen on hyvin vaikea estää istuvaa presidenttiä, mikäli tämä haluaa toiselle kaudelle.
Bidenin kannatus on hyvän alun jälkeen laskenut kuin lehmän häntä ja jäänyt sittemmin matalalle tasolle. Korkea inflaatio voi olla syy hänen heikkoon kannatukseensa, sillä äänestäjä tekee usein päätöksensä bensapumpulla. Paljon voi vielä tapahtua, sillä ehdokkaat ovat iäkkäitä ja Trumppia uhkaa mahdollisesti vankilatuomio. Biden voi pönkittää kannatusta myös haukkamaisella ulkopolitiikalla. Haukkamainen amerikkalainen ulkopolitiikka voi taas kärjistää geopoliittisia riskejä.
Markkinat eivät pidä epävarmuudesta. Positiivista on se, että Trump ei ole enää tuntematon tekijä. Sitä paitsi alkusäikähdyksen jälkeen markkinat nousivat Trumpin voiton jälkeen vuonna 2017.
Kuten eräs kollegani totesi, tällä kertaa Trump ei ole untuvikko. Monet hänen aikeensa eivät toteutuneet viime kerralla, koska hän ei osannut käyttää presidentin valtaa tai löytänyt oikeita alaisia. Nyt hänellä olisi neljä vuotta aikaa toteuttaa tehokkaasti, mitä hän aikookin. On mysteeri mitä se voi olla.
On selvää, että hän ei ole vihreän siirtymän kannattaja. Hän ei myöskään suhtaudu megateknologiayhtiöihin yhtä vihamielisesti kuin Biden, joka on usuttanut kilpailuviranomaiset yhtiöiden kimppuun. Poikkeus on Amazon, jonka perustajaa Jeff Bezosia Trump pitää vihamiehenään. Megateknologiayhtiöt voivat siten saada lisävauhtia Trumpin voitosta. Euroopan kannalta oleellisinta on hänen suhtautumisensa Venäjään ja Ukrainaan. Voi olla, että vaalien suurin häviäjä onkin Eurooppa.
