KirjauduLähi-idän kauhuskenaario on Yhdysvaltojen ja Iranin välinen sota, mutta sen toteutuminen on hyvin epätodennäköistä. Historiallisesti geopoliittiset shokit eivät ole johtaneet merkittäviin tai pitkäaikaisiin markkinakorjauksiin.
Lähi-idän Game of Thrones
Israelin ja Iranin välisessä konfliktissa Jordan ja Saudi-Arabia asettuivat avoimesti auttamaan Israelia. Valtaosa Iranin drooneista ammuttiin alas Jordanin ilmatilassa. Sekä Jordan että Saudi-Arabia ovat sunni-islamistisia valtioita, kun taas Iran on shiiaislamistinen valtio. Lahkot ovat eri mieltä profeetta Mohammedin todellisesta perillisestä. Shiiat uskovat, että lapsettomana kuolleen Mohammedin oikea perijä oli hänen sukulaisensa Ali. Sunnit ajattelivat, että arabiylimystö voisi valita manttelinperijän, eikä perijän tarvinnut olla sukua profeetalle.
Saudi-Arabiaa pidetään sunnimaailman johtajana, kun taas Iran on johtava shiiavaltio. Yhdysvallat on onnistunut luomaan de facto -liittouman Israelin ja sunnivaltio Saudi Arabian, Jordanian ja Arabiemiraattien välille. Sunnivaltiot pitävät matalaa profiilia tuestaan, koska Israel on epäsuosittu kaikissa arabimaissa, joissa tunnetaan solidaarisuutta Palestiinaa kohtaan. Sunnivaltioiden Iran-pelko vaikuttaa lopulta olevan vahvempi voima kuin Israel-inho.
Lähi-idän taloudellinen merkitys on vähentynyt ajan myötä
Lähi-itä on merkittävä alue talous- ja markkinanäkökulmasta, koska se on merkittävä öljyn- ja kaasunviejä. Noin kolmasosa maailman öljyntuotannosta tapahtuu Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Qatar on yksi maailman kolmesta nesteytetyn maakaasun suurtuottajasta Australian ja Yhdysvaltojen lisäksi.
Lähi-idän taloudellinen merkitys on laskenut, koska öljyn taloudellinen rooli on vähentynyt yli ajan. Esimerkiksi amerikkalaisen kuluttajan öljynkulutus on laskenut vuodesta 1980 lähes kolmanneksen. Samana ajanjaksona Yhdysvaltojen bruttokansantuote per capita on kaksinkertaistunut. Liikenteen sähköistyminen vahvistaa jo olemassa olevaa suuntausta pois fossiilisista energiamuodoista.
Kuvio 1: Öljyn kulutus per henkilö on laskenut Yhdysvalloissa vuodesta 1980 saakka
Toinen syy Lähi-idän merkityksen vähenemiselle on liuskeöljy, mikä on aikaansaanut Yhdysvalloissa öljyrenessanssin. Yhdysvaltojen öljyntuotanto laski alimmilleen vajaaseen viiteen miljoonaan öljybarreliin päivässä vuonna 2007. Viimeisimmät luvut kertovat tuotannon yli kaksinkertaistuneen 13 miljoonaan barreliin, mikä tekee Yhdysvalloista maailman suurimman öljyntuottajan. Seuraavaksi suurimmat tuottajat ovat Venäjä ja Saudi-Arabia, jotka tuottivat noin 10 miljoonaa barrelia öljyä päivässä. Liuskeöljyn seurauksena Yhdysvalloista on tullut myös maailman suurimpia nesteytetyn maakaasun viejiä, kun maa oli aikaisemmin nesteytetyn maakaasun tuoja.
Kuvio 2: Yhdysvaltojen öljyntuotanto on ylittänyt Saudi-Arabian öljyntuotannon
Geopoliittisten shokkien markkinavaikutus on ollut vähäinen ja lyhytkestoinen
Sinä päivänä, kun Iran teki ilmahyökkäyksen Israeliin Yhdysvaltojen S&P 500 -osakemarkkinaindeksi laski vaivaiset 1,2 prosenttia. Markkinan välinpitämättömyys on linjassa historian kanssa. LPL Financial -yrityksen mukaan vastaavien geopoliittisten shokkien iskiessä S&P 500 -osakemarkkinaindeksin yhden päivän keskimääräinen liike on ollut 1,1 prosentin mittainen lasku.
Suurin päiväpudotus tapahtui Pohjois-Korean hyökättyä Etelä-Koreaan 25.6.1950, jolloin S&P 500 laski 5,4 prosenttia. Muita merkittäviä päiväpudotuksia ovat Pearl Harbor (3,8 %), John F. Kennedyn murha (2,8 %) ja WTC-iskut (4,9 %). Venäjän hyökkäys Ukrainaan aiheutti 2,1 prosentin liikkeen.
Yhden päivän liike ei kerro koko tarinaa, joten voimme myös tarkastella, kuinka paljon markkina laski kokonaisuudessaan. Eli voimme mitata kuinka syvällä markkina kävi pahimmillaan. Keskimäärin laskusyvyys oli 4,7 prosenttia. Eli geopoliittiset shokit eivät yleensä johda merkittäviin korjauksiin. Poikkeuksen muodostavat Pearl Harbor, jonka jälkeen markkina laski yhteensä 19,8 prosenttia, Pohjois-Korean hyökkäys, joka johti 12,9 prosentin laskuun, ja Irakin hyökkäys Kuwaitiin vuonna 1990, joka johti 16,9 prosentin laskuun.
Tietenkin samaan aikaan tapahtuu muutakin, joten markkinaliikettä ei voi muutenkaan laittaa pelkästään shokin piikkiin. Esimerkiksi samaan aikaan keskuspankit voivat kokoustaa ja yritykset kertoa tuloksestaan.
Pahin uhkakuva on USA–Iran-sota, mutta se on hyvin epätodennäköinen lopputulema
Iran-kriisin kannalta vertailukelpoisin geopoliittinen kriisi on tietenkin Yhdysvaltojen ja Irakin välinen sota vuosina 1990–91. Taloustieteen professori Alan Blinder, kertoo kirjassaan, että Irakin sota aiheutti myös Yhdysvaltojen taantuman ja ehkä sinetöi istuvan presidentin George Bush Seniorin vaalitappion.
Historialliset yhtymäkohdat nykyhetken kanssa ovat kutkuttavan elokuvallisia. Voisiko nykykriisi eskaloitua Yhdysvaltojen ja Iranin väliseksi sodaksi, jolloin Iran sulkisi Hormuzin salmen? Öljyn hinta nousisi rajusti, mikä ajaisi Yhdysvallat lamaan ja Donald Trumpin Valkoiseen taloon.
Kyseinen lopputulema on hyvin epätodennäköinen, koska yhtymäkohdat ovat kosmeettisia. Irakin sota alkoi Saddam Husseinin virhelaskelmasta. Hän päätti valloittaa Kuwaitin, koska ei uskonut Yhdysvaltojen puolustavan Kuwaitia.
Yhdysvallat ja Iran eivät halua sotaa. Presidentti Joe Biden ei halua sotaa, koska bensan hinnan nousu sinetöisi hänen tappionsa presidentinvaaleissa. Kynnys sotia Iranin kanssa on korkeampi kuin Irakin kanssa myös siksi, että Iran voi nopeasti kehittää ydinaseita. Iran ei halua sotaa Yhdysvaltojen kanssa, koska tietäisi häviävänsä. Sarja inhimillisiä virheitä on lopulta ainoa polku sotaskenaarioon, joten mahdollisuus on hyvin pieni.
