KirjauduIlmakehään päästetään joka vuosi 35 miljardia tonnia hiilidioksidia, jonka ilmastovaikutusten kumoamiseksi sijoittajat etsivät nyt nettonollapäästö- ja vastuullistavoitteiden kanssa linjassa olevia sijoituskohteita. Metsä, jota ennen pidettiin hieman tylsänä omaisuusluokkana, on kokenut uuden tulemisen globaalisti ajattelevien sijoittajien keskuudessa.
Inflaatiosuojattua tuottoa jo yli 60 vuoden ajan
Perinteiset sijoittajat ovat aina arvostaneet metsiä hajautushyötyjen ja pääoman säilyttämisen takia. Nyt metsäsijoituksille on kysyntää myös niiden hiilensidontakyvyn ansiosta. Metsien avulla sijoittajat voivat saavuttaa hyviä tuottoja ja taistella ilmastonmuutosta vastaan.
Historiallinen analyysi osoittaa, että yhdysvaltalaisten metsäsijoitusten arvonnousu on päihittänyt inflaation joka vuosikymmen 1960-luvulta lähtien. Metsät päihittivät inflaation jokaisella kymmenen vuoden jaksolla vähintään 2,5 prosentilla. Vaikutus oli erittäin tuntuva 1980-luvulla, kun keskuspankit taistelivat inflaatiota vastaan suurilla koronnostoilla.
Pääoman sitominen 10–15 vuodeksi saattaa alkuun arveluttaa sijoittajaa. Kärsivällisyys kuitenkin palkitaan myös jatkuvasti koholla olevan inflaation aikakaudella. Yleisimmät tavat sijoittaa metsään ovat suorat omistukset ja metsärahastot. Suora omistus tarjoaa sijoittajalle enemmän joustavuutta omien tarpeiden huomioimisessa, mutta jos sijoitettavana ei ole hyvin merkittäviä summia, voi suorien metsäsijoitusten hajautushyödyt ja tuotto jäädä pienemmiksi. Metsärahastoissa kerätään merkittävä määrä pääomaa, joka sijoitetaan laajempaan portfolioon.
Metsätuotot eivät ole riippuvaisia pääomamarkkinoista
Metsänhoidon ulkoistaminen ammattilaisille pienentää myös tulipalojen ja tuholaisten aiheuttamien tappioiden riskiä. Kun metsiä hoidetaan sijoituksina, niissä tapahtuu merkittävästi vähemmän tuhoja kuin julkisomisteisissa metsissä. Palokatkot ja omat palontorjujatiimit suojelevat puiden arvoa. Tuholaisia ja kuivuutta sietävien lajikkeiden kasvattaminen auttaa selviytymään kuivista kausista.
Sijoittajat palkitaan houkuttelevalla riski/tuotto-suhteella. Metsäsijoitusten tuottoja seurataan yleisimmin US NCREIF Timberland Property -indeksiin peilaten. Viimeisen 30 vuoden aikana indeksin arvo on noussut 8–9 prosenttia volatiliteetin ollessa lähes 9 prosenttia.
Vertailun vuoksi sijoitukset yhdysvaltalaisiin osakkeisiin tuottivat hieman yli 10 prosenttia vuodessa, mutta niiden keskimääräinen volatiliteetti oli 17 prosenttia vuodessa. Omaisuusluokkana metsillä on siis merkittävästi parempi Sharpen luku kuin maailman suurimmalla ja tuottoisimmalla osakemarkkinalla, kuten oheinen kaavio osoittaa.
Lähde: Bloomberg. Yhdysvaltalaiset metsäsijoitukset ovat tarjonneet osakkeita vakaampaa tuottoa.
Jopa 2000-luvun kriittisten markkinakäänteiden aikana metsäsijoittajat ovat olleet hyvissä asemissa. Metsät tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden viivästyttää puunkorjuuta heikkojen markkinaolosuhteiden vallitessa ja hyötyä odotteluaikana puiden kasvusta. Tämä kasvu on tärkeä osa arvonluontia ja täysin riippumaton pääomamarkkinoista. Muita tuottoajureita ovat puun ja maa-alueiden hinnannousu.
Yhdysvaltalaiset metsäsijoitukset pärjäsivät hyvin taantuman aikana.
Riskit, tuotto ja hiili-intensiteetti
Metsien kasvutahti Latinalaisessa Amerikassa, Australaasiassa ja jopa Yhdysvalloissa on merkittävästi korkeampi kuin Euroopassa ja eritoten Pohjoismaissa. Koska lähes kaksi kolmasosaa metsäsalkun tuotosta tulee puiden biologisesta kasvusta, metsäsijoituksiltaan tehokkuutta haluavan sijoittajan on ajateltava globaalisti.
Puiden kasvuun liittyy toinenkin positiivinen ominaisuus: nopeasti kasvava metsä sitoo tehokkaammin hiiltä. Maailmassa on neljä miljardia hehtaaria metsää, joka kohentaa planeetan kasvihuonekaasutasapainoa merkittävästi. Arvioiden mukaan metsät neutralisoivat kolmanneksen fossiilisten polttoaineiden tuottamista hiilidioksidipäästöistä. Tie kohti nettonollapäästöjä vie siis kirjaimellisesti metsään.
Oheinen kaavio osoittaa, millainen merkitys metsällä on muihin omaisuusluokkiin verrattuna, kun arvioidaan keskimääräistä riskiä ja tuottoa sekä hiili-intensiteettiä. Suurin vaikutus on kohdennetulla uudelleenmetsityksellä ja uusien metsien istuttamisella nopeasti kasvavilla, lämpimillä ja suuren sadekertymän alueilla Uudessa-Seelannissa, Australiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Näille alueille kohdistuvia riskejä voidaan minimoida kotimarkkinoille sopivalla rahastorakenteella.
Viimeisten 30 vuoden aikana yhdysvaltalaisten metsäsijoitusten tuotto on ollut globaalin osakesalkun tuoton tasolla, mutta riskitaso on ollut alhaisempi - lähellä korkosijoituksia. Lisäksi metsää arvostetaan yhä enemmän sen vastuullisuusominaisuuksien vuoksi. Metsäsijoitusten lisääminen salkkuun, joka koostuu hiilipäästöjä aiheuttavista omaisuusluokista, auttaa pienentämään salkun hiilijalanjälkeä metsän hiilensidontakyvyn ansiosta.
CO2-sertifikaattien potentiaali
Kaupallisesti hoidettujen metsien globaalin kokonaisarvon arvioidaan olevan 300–400 miljardia dollaria. Tästä noin 100 miljardia omistavat institutionaaliset sijoittajat ja loput metsäyhtiöt, yksityishenkilöt sekä valtiot ja kunnat. Tämä arvio kokonaisarvosta ei vielä ota huomioon uusia mahdollisuuksia, joita syntyy metsänomistajille myönnetyistä, hiilen sidontaan perustuvista, päästövähennysyksiköistä, joiden kauppa tuo lisäulottuvuuden metsäsijoitusten potentiaalisiin tuottoihin.
Omaisuusluokka voi olla jopa biljoonan dollarin arvoinen, mikäli CO2-markkinat ja hinnat jatkavat kasvu-uralla. Luottamus päästökompensaatioon on kuitenkin kärsinyt, kun sen toimivuutta on kyseenalaistettu mediassa. Kiistanalaisimpia ovat vältetyistä päästöistä myönnetyt krediitit, joita saadaan usein kehittyvien maiden REDD+-projekteista (Reducing Emissions from Deforestation and Degradation). Ne perustuvat oletukseen, että metsä on uhattuna ja REDD+-projektin käynnistäminen turvaa metsän ja estää näin siihen sitoutuneen hiilen pääsyn ilmakehään. Tämä on kuitenkin vain hypoteesi, jonka perusteella uhkia on voitu yliarvioida. Uhat eivät välttämättä toteudu tai ne toteutuvat pienemmässä mittakaavassa, jolloin myönnettyjen ja myytyjen krediittien määrä on arvioitu yläkanttiin.
Mikä on CO2-sertifikaattien tarkoitus?
Hiilen poistoon perustuvien sertifikaattien keskiössä on metsien kyky sitoa jo ilmakehässä olevaa hiiltä. Muutokset puun massassa ovat fyysisesti mitattavissa, joten volyymin kasvu voidaan muuntaa vastaavaksi määräksi hiiltä. Näin sijoittajat voivat olla varmoja, että heidän ostamillaan hiilikrediiteillä on aitoa arvoa ja ne ovat oikeasti sitoneet ilmakehän hiilidioksidia.
Hiilikirjanpidossa seurataan ilmakehästä poistetun, metsiin ja puutavaraan sidotun hiilen määrää vuositasolla. Jotta metsien ilmastovaikutus olisi merkittävä, on niitä hoidettava vastuullisesti ja varmistettava ympäristöystävällisten puutuotteiden vastuullinen tarjonta. Siinä missä hiilimarkkina voi tarjota uudenlaisen tuottovaihtoehdon ja mahdollista lisätehoa, strateginen metsäsijoittaminen pitäisi käynnistää sieltä, missä kasvuolosuhteet ovat luontaisesti hyvät. Tämä pätee eritoten Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan.
Alueita, joissa puun arvo on alhaisempi mutta hiilensidonta-arvo korkeampi, voitaisiin kehittää hiiliprojekteiksi. Tästä saatavat hiilikrediitit voisivat olla lisätuoton lähde, mikä puolestaan nostaisi metsän arvoa. Joka tapauksessa metsäsijoitukset auttavat sitomaan hiiltä nettotasolla. Tämä ohjaa dynaamisesti kysyntää omaisuusluokkiin, jotka pystyvät sitomaan hiilidioksidia mitattavasti. Nykyinen markkinaympäristö täyttää kaikki edellytykset sille, että metsäsijoituksista voi tulla megatrendi.
Vaihtoehtosijoitukset valokeilassa: Metsä
