KirjauduPohjoismaisten yritysten joukkovelkakirjamarkkinat ovat eräs viimeisistä korkotuottotaskuista markkinoilla. Ainutlaatuinen yhdistelmä talouden vahvoja perusrakenteita ja houkutteleva arvostus kiinnostaa muitakin kuin pohjoismaisia sijoittajia.Vaikka monet suuret pohjoismaiset yhtiöt ovat tunnettuja, luokiteltuja ja aktiivisia liikkeeseenlaskijoita sijoitusluokan arvopaperimarkkinoilla, pysyvät useimmat yritykset piilossa perinteisiltä joukkovelkakirjojen sijoittajilta.
Useimmat pohjoismaiset joukkovelkakirjalainan liikkeeseenlaskijat ovat osakesijoittajille tuttuja listattuja yrityksiä. Silti osakkeisiin keskittyneet sijoittajat eivät välttämättä ole huomanneet yhtiöiden olevan myös yrityslainojen liikkeeseenlaskijoita. Syy tähän voi olla ulkoisen luottoluokituksen puuttuminen - vaikka useimmat sijoittajat väittävätkin keskittyvänsä credit-puolen fundamentteihin ja laatuun (jonka pitäisi perustua sijoittajien omaan analyysiin).
Yksi Euroopan suurimmista luokittelemattomien lainojen markkina-alueista
Suurin osa keski-eurooppalaisista sijoittajista investoi vain virallisesti luottoluokiteltuihin yrityslainoihin. Pohjoismaiden markkinoille pääsemiseksi on kuitenkin kiinnitettävä huomiota luokittelemattomiin joukkovelkakirjalainoihin, sillä useimpia yrityksiä ei ole mikään merkittävä luokituslaitos reitannut.
Itse asiassa 71 prosentilla pohjoismaisista liikkeeseenlaskijoista ei ole luokitusta, mikä tekee markkinoista epäsuotuisammat perinteisille, luokittelujen perusteella sijoituspäätöksensä tekeville sijoittajille. Nämä sijoittajat jättävät huomiotta parempaa kuponkikorkoa maksavat yritykset, vaikka niiden fundamentit olisivat jopa luottoluokiteltuja yrityksiä paremmassa kunnossa.
Suomen luottoluokittelemattomat markkinat ovat Ranskan jälkeen toiseksi suurimmat Euroopassa, joten emme puhu aivan pienistä markkinoista. Voi toki kysyä, miksi yritykset eivät hae virallista luokitusta?
Alueellinen rahoitus on aina ollut luotettavaa pohjoismaisille yrityksille
Pohjoismaiset yritysjoukkolainamarkkinat ovat kehittyneet käsi kädessä osakemarkkinoiden kanssa. Aluksi luotettiin vain paikallisiin instituutiosijoittajiin, jotka ovat myös alueen suurimpia pääomasijoittajia. Koska ne ovat analysoineet yrityksiä ja investoineet näihin pitkään, on instituutioilla syvällistä tietoa yrityksistä. Koska useimmat pohjoismaiset yritykset ovat jääneet ilman luokitusta yrityslainamarkkinoiden kehittyessä, ei useimmilla sijoittajilla ole virallisia luottoluokituksia koskevia sääntöjä tai rajoituksia.
Useimmat sijoittajat ovat enemmän huolissaan liikkeeseenlaskijan todellisesta luottokelpoisuudesta kuin pelkästä virallisesta luottoluokituksesta. Yritysten näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että niillä on hyvät mahdollisuudet päästä yritysten joukkovelkakirjamarkkinoille jopa ilman luokitusta, jos ne vain omaavat järkevät fundamentit sekä uskottavan luottohistorian.
Pohjoismaisilla markkinoilla on hyvä luottotietotutkimus
Luokituksen puuttumisesta huolimatta pohjoismaiset yritykset ovat hyvin tutkittuja lukuisten pohjoismaisten pankkien ja välittäjien tutkimusanalyytikkojen toimesta, jotka tarjoavat vahvan perustan arvostusvertailuille. Tästä syystä onkin olemassa paljon ulkopuolisia lausuntoja, joista sijoittaja saa lisätukea omien päätelmiensä tueksi.
Monella luokittelemattomilla pohjoismaisilla yrityksillä on parempi tutkimuksellinen peitto kuin luokitelluilla yrityksillä. Sijoittajille on siis hyvin vähän lisäarvoa virallisesta luokituksesta.
Luokitusten hyöty ja painoarvo
Tarkasteltaessa asioita liikkeeseenlaskijoiden näkökulmasta, on virallisen luokituksella etunsa ja haittansa. Yksi selkeä etu virallisesta luokituksesta on se, että yritykset tavallisesti saavat halvempaa rahoitusta yritysten joukkolainamarkkinoilta suuremman sijoittajaperustan takia.
Ero kuponkikorossa voi kuitenkin kadota kun otetaan huomioon luokituksen kustannukset. Yritykset maksavat tyypillisesti etukäteismaksun sekä myös vuosittaisen ylläpitomaksun luokituslaitokselle. Lisäksi yhtiön johto joutuu jakamaan aikaansa säännöllisille luokituslaitoskokouksille ja luokituslaitokset vaativat paljon raportointimateriaalia yritykseltä.
Jotta yrityksen kannattaa investoida viralliseen luokitusarvosanaan, tulisi yrityksen liikkeeseenlaskea lainoja melko usein tai liikkeeseenlaskea suuria velkamääriä. Monet pohjoismaiset yritykset eivät ole säännöllisiä liikkeeseenlaskijoita, ja keskimääräiset liikkeeseenlaskut eivät yleensä ole riittävän suuria, jotta luokitus olisi taloudellisesti järkevä.
Jos ja kun yritys pyrkii liikkeeseenlaskemaan suuria joukkovelkakirjalainoja, se tarvitsee tavallisesti ylimääräistä tukea Keski-Euroopan sijoittajilta - ja monille niistä viralliset luokitukset ovat välttämättömiä. Myös, kuten mainittiin, suurista liikkeenlaskuista kootut rahat voivat muuttaa luokituksen järkeväksi investoinniksi.
Miten sijoittajan tulisi suhtautua pohjoismaisiin yrityslainamarkkinoihin?
Korkealaatuiset yritykset tarjoavat erittäin houkuttelevaa tuottoa luottoriskeihin verrattuna, erityisesti vertailtaessa yrityksiä näiden luokiteltujen vertaisyritysten kanssa. Vaikka pohjoismaisten luokittelemattomien markkinoiden joukossa on yhä useampia keski-eurooppalaisia sijoittajia, on kotimaiselle sijoittajalle edelleen tarjolla hyviä tuottomahdollisuuksia.
