Miten Yhdysvaltojen välivaalit vaikuttavat maailmantalouteen ja markkinoihin?

Republikaanit menettämässä edustajainhuoneen ja mahdollisesti senaatin

Yhdysvalloissa järjestetään välivaalit 3. marraskuuta. Välivaaleissa istuvan presidentin puolue tyypillisesti häviää vaalit. Näin vaikuttaa käyvän tälläkin kertaa, sillä ennustemarkkina Polymarketissa demokraattien todennäköisyys voittaa senaatti on yli 60 prosenttia ja edustajainhuone noin 90 prosenttia. Vaalitappion seurauksena republikaanien mahdollisuudet toteuttaa sisä- ja talouspolitiikkaa kaventuvat merkittävästi.

Voisi kuvitella republikaanien olevan vahvoilla vaaleissa, sillä talous kasvaa noin kahden prosentin vauhtia, palkat nousevat kolmen prosentin vauhtia, maassa vallitsee lähes täystyöllisyys ja asuntojen hinnat ja pörssit huitelevat kaikkien aikojen korkeimmilla tasoilla.

Elämisen kalleus on kuitenkin vaalien tärkein teema. Inflaatio on pysynyt sitkeästi koholla, sillä syyskuussa kuluttajahinnat nousivat 3,7 prosenttia vuodessa eli palkkoja nopeammin. Lisäksi vaalien kannalta erityisen tärkeä bensiinin hinta on noussut kipurajalle. Osittain korkea inflaatio johtuu vahvasta taloustilanteesta, mutta merkittävä osa on Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin politiikan seurausta. Tullit ja Iranin sota nostavat hintoja. Iranin sota paitsi nostaa hintoja, on myös itsessään epäsuosittu. 

Välivaalit ovat yleensä myös kansanäänestys presidentistä. CNN:n 15.–18. lokakuuta tekemässä kyselyssä presidentti Trumpin toiminnan hyväksyi vain 34 prosenttia vastaajista, mikä on hänen molempien kausiensa heikoimpia lukemia. CNN ei ole poikkeus, sillä myös RealClearPoliticsin kyselykeskiarvossa luku on matala, 38 prosenttia.

Kuvio 1: Demokraattien odotetaan voittavan edustajainhuoneen, ja he ovat lievässä suosikkiasemassa myös senaatissa.

Mitä vaikutuksia edustajainhuoneen tai senaatin menetyksellä on?

Republikaanien vaalitappio edustajainhuoneessa tarkoittaisi, että hallinto menettäisi pitkälti kykynsä toteuttaa finanssipolitiikkaa, kuten verohelpotuksia. Trumpin hallinto keskittyisi siten kauppa- ja ulkopolitiikkaan, jotka eivät edellytä yhteistyötä edustajainhuoneen kanssa. Menettäessään senaatin republikaanit eivät myöskään kykene tekemään merkittäviä nimityksiä, esimerkiksi Yhdysvaltain keskuspankin Fedin johtokuntaan.

Istuvan presidentin puolue yleensä häviää välivaalit ja tästä syystä talouspolitiikka on usein etupainotteista. Trumpin hallinto alensi verotusta merkittävästi sekä ensimmäisen että toisen kautensa alussa. Monet nykyisen kauden veronalennukset ovatkin edellisen valtakauden määräaikaisten veronalennuksien pidennyksiä. Trumpin loppukausi viime kaudella ja tälläkin kaudella keskittyy ulkopolitiikkaan, koska sisäpolitiikan saralla ei ole enää mahdollisuuksia toimia samalla tavalla.

Kuvio 2: Presidentti Trumpin suosio on laskenut tasaisesti koko toisen kauden ajan.

Ryhtiliikettä odotellessa

Osakemarkkinat ovat pärjänneet hieman keskimääräistä paremmin jaetun vallan aikana. Eli naiivisti ajateltuna, markkinat suhtautuvat myönteisesti tilanteeseen, jossa kumpikaan puolue ei hallitse kaikkia instituutioita, koska poliittinen umpikuja tuo vakautta. Järjellisesti ajateltuna toimettomuus on hyvä asia vain, jos asiat ovat hyvällä mallilla. Toki asioita voi muuttaa vielä entistä huonommaksi.

Talouden suhteen asiat ovat pääasiassa hyvällä mallilla. Talous kasvaa, tekoälyn myötä investoinnit kiihtyvät ja työllisyys on vahva. Sen sijaan julkisen talouden suhteen asiat ovat huonolla tolalla. 

Budjettialijäämä on noin kuusi prosenttia ja liittovaltion bruttovelka lähes 130 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vallan hajautumisen myötä ryhtiliike on epätodennäköinen, koska päätöksiä ei voida tehdä. Mutta ryhtiliikettä ei ole nähty myöskään kummankaan puolueen vallan aikana. Budjetit ovat pysyneet alijäämäisinä, koska hieman karrikoiden republikaanit ovat ajaneet veronalennuksia ja demokraatit taas menojen kasvua. On itse asiassa vaikea nähdä, mikä saisi aikaan julkistaloudellisen ryhtiliikkeen Yhdysvalloissa.

Ranskalainen yhteys

Julkistalous ei ole paremmassa kunnossa Atlantin tälläkään puolella. Ranskassa budjettialijäämä on noin viisi prosenttia ja julkinen velka lähes 120 prosenttia bruttokansantuotteesta. Markkinat, etenkin velkakirjamarkkinat, ovat hermostuneet Ranskan tilasta, mikä näkyy Ranskan korkojen nousuna. 

Ranskan poliittisella järjestelmällä tulee olemaan haasteita ratkaista julkisen talouden ongelmat. Ongelmana eivät ole pelkät korkeat menot vaan myös heikko talouskasvu, minkä takia verotuotot eivät kasva. Bloombergin keräämien ekonomistiarvioiden mukaan Ranskan talous kasvoi viime vuonna 0,8 prosenttia ja tänä vuonna kasvun ennustetaan olevan vaivaiset 0,4 prosenttia. 

Markkinaskeptisismin barometrina toimii Ranskan ja Saksan valtioiden maksama korkoero, koska Saksa on perinteisesti tarkka kirstunvartija. Lokakuussa Ranska maksaa noin puolitoista prosenttiyksikköä enemmän kymmenvuotisesta velastaan kuin Saksa, kun vielä elokuun lopussa se maksoi noin 0,8 prosenttiyksikköä enemmän. Korkoero on suurin sitten eurokriisin. 

Markkinoiden kipuraja valtionvelalle vaihtelee selvästi maittain. Ranska ja aiemmin Iso-Britannia joutuivat syyniin, vaikka maat eivät ole yhtä velkaantuneita kuin Yhdysvallat. 

Markkinat myöntävät eri tavalla siimaa eri valtioille, samalla tavalla kuin eri yritykset saavat eri korolla lainaa. Yhdysvalloilla on selvästi enemmän limiittiä kuin muilla. Velkaisuus voi paisua hyvinkin korkeaksi. Esimerkiksi vielä toisen maailmansodan jälkeen Ison-Britannian velan määrä oli huimat 250 prosenttia verrattuna talouteen ja Japanin velka on noin 215 prosenttia. Vaikka Yhdysvaltojen velan määrä suhteessa talouteen voi siis kasvaa hyvin suureksi ei senkään limiitti ole rajaton. Mutta tällä hetkellä markkinan murheenkryyni on Ranska, ei Yhdysvallat.

Kuvio 3: Ranskan ja Saksan kymmenvuotisten korkojen ero on suurin sitten eurokriisin.