Kiinan teknologisen nousun seuraukset

Kiina ja Taiwan

Shangri-La Dialogue -turvallisuuskonferenssissa 31. toukokuuta Yhdysvaltain puolustusministeri Pete Hegseth varoitti Kiinan muodostavan välittömän uhan Taiwanille. Ehkä tilanne tekee varkaan, nimittäin kansainvälinen tilanne näyttää otolliselta. Länsi on riitainen ja keskittynyt Venäjään, ja Naton asevarastot ovat huvenneet Ukrainan tukemisen myötä.

Kiina on pitkään tavoitellut omavaraisuutta sirujen tuotantoketjussa: harvinaiset maametallit, tuotantolaitteet, suunnitteluohjelmistot ja tietenkin itse logiikka- ja muistipiirien valmistus. Pandemian aikaiset toimitushäiriöt nostivat tavoitteen strategiseksi prioriteetiksi, ja nykyään Kiina valmistaakin enemmän kuin tarpeeksi vanhemman sukupolven siruja, joita käytetään leivänpaahtimissa ja jääkaapeissa.

Kiinalta on puuttunut viime aikoihin asti kyky valmistaa edistyneitä puolijohteita, joita käytetään esimerkiksi Applen puhelimissa ja Nvidian näytönohjaimissa. Eteläkorealaisen Samsungin ja Nobeleilla palkitun Intelin kompuroinnin jälkeen Taiwanin kruununjalokivi TSMC valmistaa edistyneistä puolijohteista tällä hetkellä peräti 90 prosenttia. Puolijohdeklusterin merkityksen pitäisi olla suurempi kuin koskaan. Tekoälyn ja puolijohdemittelön seurauksena Taiwanin arvo on periaatteessa korkeampi kuin koskaan.

Jos Taiwanin asema on muuttunut, niin on myös Kiinan, sillä Kiinan kotimainen puolijohdeteollisuus on viime vuosina kehittynyt hyvin nopeasti. Miksi aloittaa riskipitoinen sota, jos lähitulevaisuudessa häämöttää oma teknologinen riippumattomuus? Sota johtaisi kauppasaartoon, ja ulkomaankauppa on Kiinalle edelleen tärkeää. Kiinan horisontti on pitkällä – Hong Kong olisi voitu integroida paljon aiemmin kuin oli sovittu brittien kanssa.

Kiinan teknologinen nousu

TSMC:n kiinalainen vastine SMIC herätti huomiota heinäkuussa 2022 kyvyllään valmistaa edistyneitä logiikkapiirejä, joita käytetään sekä Huawein uusissa älypuhelimissa että datakeskuskiihdyttimissä. SMIC:n piirit ovat edelleen useita sukupolvia TSMC:tä jäljessä ja kuluttavat jopa kolminkertaisesti sähköä Nvidian Blackwell-siruihin verrattuna. Mutta korkea sähkönkulutus ei ole ongelma, jos sähköä riittää.

Kiinassa ei ole pulaa sähköstä

Yhdysvallat ja Eurooppa kärsivät tiukasta sähkökapasiteetista ja vanhenevista verkoista. Yhdysvalloissa monet suuret datakeskukset turvautuvat erillisiin kaasuturbiineihin varmistaakseen sähkönsaannin. Sähkökapasiteettia ei ole kasvatettu, koska esimerkiksi Saksan sähkönkulutus ei ole noussut vuoden 1990 tasosta.

Taustalla on osittain länsimaiden teollisen perustan supistuminen, mikä on seurausta Kiinan teollisesta noususta. Raskas teollisuus ja siten sähkön kysyntä siirtyivät lännestä Kiinaan. Kiina tuottaa nykyisin noin kaksi kertaa enemmän sähköä kuin Yhdysvallat ja rakentaa nopeasti lisää kapasiteettia.

Kiina haluaa edelleen kasvattaa talouttaan noin viiden prosentin vauhtia, ja investoinnit ovat talouskasvun moottori. Rakennussektorin romahdettua Peking tarvitsee siis vaihtoehtoisia investointikohteita. Tyhjien kerrostalojen ja autioiden lentokenttien sijaan investoinnit voidaan kanavoida uusiutuvaan energiaan, sähköverkkoihin ja datakeskuksiin.

Kuvio 1: Kiina dominoi maailman teollista tuotantoa

Kuvio 2: Vuosittainen sähköntuotanto

Kiinan tie leluista huipputeknologiaan – luopumatta leluista

1990-luvulla Kiinasta tuli maailman halpatuotannon keskus. Kiina valmisti tekstiilejä, leluja ja huonekaluja, mikä ajoi Etelä-Euroopan ja Yhdysvaltain vanhat teollisuusalueet ongelmiin ja saattaa olla osittain populismin nousun taustalla. Pohjois-Eurooppa, Japani ja Piilaakso hyötyivät kehityksestä, jossa Kiinaan vietiin investointihyödykkeitä, joiden avulla Kiina valmisti maailmalle tavaraa.

Kiina on muuttunut halpatuotteiden valmistajasta myös kehittyneiden teknologisten tuotteiden valmistajaksi. Kiina on nyt maailman suurin sähköautojen, aurinkopaneelien ja sähköakkujen valmistaja. Maassa on enemmän robotakseja kuin Yhdysvalloissa, ja Kiina etenee nopeasti robotiikan kärkimaaksi. Alibaba ja Tencent luovat omaa kiinalaista tekoälykeskittymää, jossa DeepSeek suunnittelee näytönohjaimia.

Teoriassa maa valmistaa ensin matalamman jalostusasteen tavaroita ja siirtyy ajan myötä korkeamman jalostusasteen tuotteiden valmistukseen. Suomi valmisti aikoinaan kumisaappaita, kunnes osasi suunnitella ja koota älypuhelimia. Tämän myötä kumisaappaita alettiin valmistaa Itä-Euroopassa ja Kiinassa.

Kiinan tarina on erilainen. Vaikka Kiina valmistaa nykyään huipputeknologiaa, se on silti säilyttänyt markkinaosuutensa matalamman teknologian tuotteissa. Kiinan haluttomuus luopua halpatuotannosta saattaa hyvinkin olla ongelma monelle kehitysmaalle, joiden on vaikea siirtyä raaka-ainevetoisesta taloudesta teolliseksi toimijaksi.

Vaurastumisen myötä talouksista tulee tyypillisesti palvelu- ja kuluttajavetoisempia. Kiina on tässäkin suhteessa halunnut ylläpitää teollisuutta, ja kuluttajan rooli on pysynyt pienempänä kuin muissa suurissa talouksissa. Huomionarvoista on, että Kiina on mittaluokaltaan niin suuri, että sen taloudelliset valinnat vääristävät myös muiden maiden talouksien rakenteita.

Kuvio 3: Henkilöautojen vienti

Kommunistisen Kiinan verinen kilpailu

Kiinassa on ilmiö nimeltä neijuan, joka viittaa armottomaan ja krooniseen kilpailuun, joka vahingoittaa kaikkia osapuolia. Viranomaiset ovat yrittäneet erikseen suitsia ilmiötä, mutta tätäkin kirjoittaessa kiinalaiset suuryritykset Alibaba, Meituan ja JD.com käyvät miljardeja nielevää hintasotaa ruokalähettipalveluissa, jossa kaikki kolme häviävät rahaa.

On mahdollista, että yritykset optimoivat voittoja, mutta hyvin pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi yhdysvaltalainen Amazon on toiminut samalla periaatteella jo yli kahden vuosikymmenen ajan.

Mutta yrityksillä voi olla muitakin tavoitteita kuin voittojen maksimointi. Strategisesti tärkeät yhtiöt, kuten Huawei, ovat osa kansallista teknologista infrastruktuuria. Mitä ilmeisimmin Huawei koordinoi Kiinan puolijohdeklusterin kehitystä valtion siunauksella. Kiinan valtio haluaakin kiinalaisten yhtiöiden käyttävän Huawein näytönohjaimia Nvidian sijaan.

Kiinalaiset maakunnat kilpailevat datakeskusinvestoinneista ja sähköautotehtaista subventoimalla niiden toimintaa. Kiinan kommunistipuolueessa ura rakennetaan maakunta-résumé:n perusteella, ja valintakriteereinä ovat talouskasvu, työllisyys ja kansallisen teknologisen agendan edistäminen.

Geopolitiikka vaikuttaa sijoittamiseen

Yhtiö, jota ei kiinnosta tuloskasvu tai kannattavuus, on harvoin varteenotettava sijoituskohde. Kannattavuudesta piittaamattomat yritykset ovat myös päänvaiva länsimaisille yhtiöille.

Kun Kiina on valmis investoimaan “hinnalla millä hyvänsä”, kokonaiset toimialat voivat joutua pitkäaikaisen marginaalipaineen alle. Esimerkiksi Huawei on järjestelmällisesti puskenut Nokiaa ja Ericssonia ulos kehittyviltä markkinoilta sisäänheittohinnoittelulla.

Länsimaat ovat reagoineet ja ryhtyneet aktiivisemmin suojelemaan omia strategisesti tärkeitä yhtiöitään sekä estämään kiinalaisten yritysostoja. Perinteisesti valtion tukemilla aloilla, kuten terästeollisuudessa ja lentoyhtiöissä, kannattavuus on kuitenkin ollut heikkoa. Valtioiden kiinnostus on ollut siis sijoittajan taakka eikä siunaus.

Teknologia on aina ollut strategisesti tärkeä sektori, mutta siitä on tullut entistä merkittävämpi. Teknologia eroaa perinteisistä strategisista toimialoista siinä, että tuloskasvu on alalla tyypillisesti nopeampaa kuin muilla toimialoilla. Teknologian osuus pörsseistä on myös noussut nopeasti: vielä vuonna 2015 teknologian osuus Yhdysvaltojen pörssin markkina-arvosta oli alle 15 prosenttia, kun se nykyään on noin 40 prosenttia. Kehittyvillä markkinoilla osuus on noussut neljännekseen. Teknologiateollisuuden merkittävän aseman vuoksi jokaisen sijoittajan on tärkeää seurata valtioiden toimia yhtiöitä kohtaan.