Osakepoiminta ohjaa, salkunhoito ratkaisee

Vaikka jokaisella pohjoismaalla on omat ainutlaatuiset piirteensä, maille on yhteistä hyvin toimiva yhteiskunta, jossa luottamus on korkealla. Ilmaisen koulutuksen ja terveydenhuollon sekä reilun takuueläkkeen kaltainen sosiaaliturva vapaaseen markkinatalouteen yhdistettynä luo ihanteellisen maaperän innovaatioille ja arvonluonnille, joista hyötyvät kaikki, sijoittajat mukaan lukien.

Pohjolan pienet, kekseliäät taloudet ovat onnistuneet luomaan suotuisan ympäristön pienille ja keskisuurille yrityksille. Esimerkiksi Ruotsin small cap -markkina on Belgian ja Itävallan osakemarkkinaindeksejä arvokkaampi. ”Ruotsin osakemarkkina on etenkin listattujen yhtiöiden lukumäärässä tarkasteltuna huomattavasti suurempi kuin monien muiden maiden osakemarkkinat Iso-Britanniaa ja Ranskaan lukuun ottamatta”, sanoo Evlin pohjoismaisista osakesijoituksista vastaava salkunhoitaja Janne Kujala.

”Ruotsissa on hyvin aktiivinen pörssikulttuuri, mikä näkyy myös Ruotsin markkinassa toimivien yhtiöiden ja liiketoimintamallien moninaisuudessa”, korostaa Kujala, joka on vastannut Evlin Ruotsiin sijoittavasta osakerahastosta viiden vuoden ja Suomeen sijoittavasta osakerahastosta kahden vuosikymmenen ajan. Hänen salkunhoitajaparinsa Ville Tiainen jatkaa: ”Ruotsissa esimerkiksi yksityisten pääoma- ja venture-rahastojen hallinnoimat varat ovat merkittävästi korkeammat kuin Suomessa. Ruotsissa on noin 1 000 pörssilistattua yritystä, siinä missä Helsingissä niitä on 176. Tämän ansiosta pääomasijoitusten ekosysteemi on Ruotsissa paljon laajempi.”

Sama lähestymistapa kaikkiin kolmeen rahastoon

Vaikka pohjoismaisten talouksien ja pörssien välillä on eroja, Kujala ja Tiainen käyttävät samaa lähestymistapaa niin Evli Ruotsi Pienyhtiöt, Evli Suomi Pienyhtiöt kuin Evli Pohjoismaat Pienyhtiöt -rahastoissa, joista jälkimmäinen on kolmikon tuorein tulokas.

Salkunhoitajien strategian keskiössä on varmistaa, että jokaisella positiolla on merkittävä rooli rahaston tuotossa. ”Tavoitteemme on pitää omistusten lukumäärä maltillisena jokaisessa salkussa ja että jokainen positio on harkittu, ylipainotettu ja merkityksellinen rahaston tuotolle”, Kujala kertoo.

Osakepoimijat perehtyvät yrityksiin perusteellisesti analysoimalla liiketoiminnan mittareita, tapaamalla johtoa, tutustumalla arvostuksiin ja lopulta rakentamalla salkun alhaalta ylöspäin. Kaksikko arvioi sijoituksia myös ylhäältä alas tunnistaakseen mahdolliset riskikeskittymät tai laajempaan makroekonomiseen ympäristöön liittyvät altistumat. ”Olemme tyypillisiä yritysfundamentteihin keskittyviä osakepoimijoita”, Kujala kertoo. ”En usko, että tällainen tapa analysoida yrityksiä on varsinainen erottautumistekijä salkunhoitajien joukossa. Suuremman eron tekee se, kuinka voittavia tai häviäviä positioita hallitaan ajan mittaan.”

Salkunhoitoa sijoituspäätöksen jälkeen

Vaikka osakepoiminta on keskeistä aktiivisessa sijoittamisessa, Kujala ja Tiainen keskittyvät myös tehokkaaseen salkunhoitoon sijoituspäätöksen tekemisen jälkeen. ”Olemme osakepoimijoita, ja uskon että kaikki ammattimaiset salkunhoitajat kutakuinkin osaavat valita hyviä yhtiöitä”, Kujala sanoo. Hän kuitenkin painottaa keskittymistä siihen, ”mitä tapahtuu sen jälkeen, kun osake on ostettu salkkuun.” Kujalan mukaan ”varsinainen salkunhoito, esimerkiksi position koon hallinta, on erittäin tärkeää.”

Evlin pohjoismaisiin osakkeisiin keskittyvä tiimi muistuttaa, että yritykset ja osakkeet eivät ole sama asia. ”Me tutkimme yrityksiä ja niiden fundamentteja, mutta sijoitamme osakkeisiin, jotka edustavat näitä yhtiöitä”, Kujala sanoo. ”Ne ovat kaksi eri asiaa. Osakkeen käyttäytyminen ei aina korreloi sen kohteena olevan yhtiön kanssa.” Tämän takia kaksikko hyödyntääkin sijoittamisessa ja riskienhallinnassa ”treidaajan ajatusmaailmaa”.

”Treidaajan ajatusmaailmaan” kuuluu teknisen analyysin tekeminen etenkin oston ja myynnin ajoituksesta. Kujalan mukaan tekninen analyysi auttaa pysymään perillä osakemarkkinoiden liikkeistä ja hyödyntämään niitä. ”Toimivassa salkussa pitää olla riittävästi sellaisia  osakkeita, jotka tuottavat markkinoita paremmin, samalla kun minimoidaan altistus alisuoriutujille. Tavoitteena on löytää tällainen salkku. Osakkeilla on taipumus seurata trendejä ajan mittaan, ei toki aina, mutta tämä on osakemarkkinoiden keskeinen ominaisuus”, Kujala painottaa.

Markkinadynamiikkaa tutkimassa

Kujala painottaa, että osakkeiden hinnat eivät ole aina linjassa osakkeen käyvän arvon tai liiketoiminnan varsinaisen arvon kanssa. Käypä arvo on arvio siitä, kuinka arvokas yritys oikeasti on taloudellisiin fundamentteihin perustuen, markkinatunnelmat ja lyhyen aikavälin hintaheilahtelut pois lukien. ”Käyvän arvon saavuttaminen ei estä osakkeen nousun jatkumista”, Kujala sanoo. ”Siksi ei ole välttämättä viisasta myydä tai vähentää omistusta vain arvostuksen takia”, hän jatkaa. ”Samaan tapaan, jos korkealle arvostettu osake alkaa laskea ja vaikuttaa halvemmalta, se ei välttämättä tarkoita, että hinnanlasku pysähtyisi jonkinlaiseen fundamentaaliseen käypään arvoon.”

”Osakemarkkinoilla on usein taipumus ylilyönteihin niin nousuissa kuin laskuissa”, Kujala toteaa. Positioiden hallinnassa hän vastustaa ”average down” -strategiaa, jossa osaketta ostetaan lisää hinnan laskiessa. ”Etukäteen päätettyjen tavoitehintojen asettaminen olisi tarkoittanut, että minulta olisi mennyt ohi monta arvonsa kymmenkertaistanutta osaketta.” Hän painottaa, että tällaisiin mahdollisuuksiin tarttuminen on avainasemassa rahaston tuotossa.

Vaikka Kujala ja Tiainen keskittyvät salkun ja positioiden hallintaan, on onnistunut osakevalinta silti edellytys rahaston hyvälle tuotolle. Kujalaa  kiinnostavat sijoituskohteena yritykset, joilla on houkutteleva liiketoimintamalli joka sitoo vain vähän pääomaa, etulyöntiasema vastuullisuudessa kilpailijoihinsa verrattuna sekä näyttöjä hyvästä kannattavuudesta ja kasvusta. ”Nämä ovat vain joitakin houkuttelevan yrityksen piirteitä. Harva yritys täyttää kaikkia”, Kujala sanoo.
Tiainen alleviivaa salkunhoitotaidon merkitystä etenkin omistusten myymisessä. Hän viittaa tuoreeseen tutkimukseen, jonka mukaan rahastonhoitajat ovat keskimäärin hyviä ostajia, mutta heidän myyntipäätöksensä alisuoriutuvat merkittävästi, jopa verrattuna sattumanvaraisen myynnin strategiaan. ”Ostaminen on paljon helpompaa kuin osakkeiden myyminen, mikä tarkoittaa, että ylituoton tekemiseksi on oltava parempi hoitamaan salkkua ja etenkin myymään”, Tiainen sanoo.

Artikkeli on julkaistu alun perin osana HedgeNordicin pohjoismaisiin osakemarkkinoihin keskittyvää juttusarjaa.