Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin kauppasota oli intensiivinen mutta lyhyt – eräänlainen taloudellinen salamasota, joka paljastaa paljon nykyisen talouden rakenteista ja tulevasta kauppapolitiikasta. Sota oli samalla sekä Trumpin ensimmäisen kauden tullipolitiikan että Yhdysvaltojen entisen presidentin Joe Bidenin vientirajoitusten loppuhuipennus. Kauppasota ja sitä edeltävä pakotekehitys peilaavat myös uudempia kansainvälisen politiikan akateemisia oppeja, erityisesti verkostojen ja solmukohtien merkitystä.
Kansainvälisen politiikan professorit Henry Farrell ja Abraham Newman kuvaavat kirjassaan Maanalainen imperiumi, kuinka Yhdysvallat loi osin sattumalta taloudellisia verkostoja, joiden avulla se pystyy käyttämään merkittävää valtaa. Esimerkkejä tällaisista verkostoista ovat SWIFT-järjestelmä, internet ja dollari.
Entinen amerikkalaisdiplomaatti Edward Fishman puolestaan tuo kirjassaan Chokepoints esiin, kuinka talouden solmukohtien hallinta mahdollistaa valtioille merkittävän vipuvoiman – ja myös tuhoisan vaikutuksen. Klassinen esimerkki maantieteellisestä solmukohdasta on Bosporinsalmi; raaka-ainepuolella esimerkkinä toimii öljy. Fishman muistuttaa, että jo antiikin kreikkalaiset osasivat käyttää solmukohtia ulkopolitiikan välineenä: vuonna 432 eKr. Ateena sulki satamansa Megaran kaupunkivaltiolta. Kaksi ja puolituhatta vuotta myöhemmin Yhdysvaltain laivasto toteutti Irakin öljynvientikiellon, joka mursi maan talouden ja ydinaseohjelman.
Taloudellinen riippuvuus on kasvanut
Huhut globalisaation kuolemasta ovat liioiteltuja. Talouden rooli ulkopolitiikassa on globalisaation myötä vain korostunut. Kasvanut taloudellinen keskinäisriippuvuus tekee valtioista aiempaa alttiimpia ulkoiselle painostukselle.
Globalisaatio eteni rivakasti 1970-luvulta lähtien ja saavutti huippunsa 2000-luvulla. Globalisaatiota mitataan suhteuttamalla maailman ulkomaankaupan arvo maailmantalouden BKT:hen. Kehitystä vauhdittivat tullien lasku ja teknologinen kehitys. Globalisaatio ei vetäytynyt finanssikriisistä ja koronakriisistä huolimatta. Uusin koetus on Yhdysvaltojen presidentti.
Kuvio 1: Globalisaatio on kasvanut nopeasti 1970-luvulta lähtien
Globalisaation seurauksena taloudet ovat riippuvaisempia toisistaan kuin koskaan – ja solmukohtien määrä ja merkitys ovat entisestään kasvaneet.
Taiwan-riippuvuus
Tunnetuin talouden solmukohta on Taiwanin puolijohdeteollisuus. Sen kruununjalokivi, TSMC, valmistaa noin 90 prosenttia maailman edistyneimmistä siruista, joita tarvitaan puhelimissa, tietokoneissa ja datakeskuksissa.
Washington ja Kiina ovat pyrkineet vähentämään Taiwan-riippuvuuttaan. Biden houkutteli yrityksiä tukiaisilla ja Trump on uhannut tulleilla ja ehdottanut kymmenen prosentin osuuden ostamista Intelistä, joka on TSMC:n kilpailija. Kiina puolestaan on jo vuosikymmeniä pyrkinyt luomaan omaa puolijohdeteollisuuttaan.
Kiinan eristys ja toinen kauppasota
Biden jatkoi Trumpin ensimmäisen kauden Kiina-tulleja ja asetti vientirajoituksia hillitäkseen Kiinan kehitystä strategisesti tärkeillä sektoreilla. Palattuaan valtaan Trump käynnisti toisen kauppasodan Kiinaa vastaan.
Kauppasota paljasti, ettei Yhdysvallat ollut ainoa suurvalta, joka kykeni aiheuttamaan merkittävää taloudellista vahinkoa. Yhdysvalloilla oli etulyöntiasema puolijohdesuunnittelussa ja tekoälyssä, mutta Kiinalla oli lähes monopoli harvinaisissa maametallimagneeteissa ja sähköautoissa käytettävissä litiumioniakuissa. Toukokuussa 2025 autonvalmistaja Ford joutui sulkemaan Chicagon autotehtaansa neodyymimagneettien pulan takia.
Kuvio 2: Kiina vähensi huhti- ja toukokuussa 2025 harvinaisten maametallimagneettien vientiä Yhdysvaltoihin
Yhdysvaltojen ja Kiinan tullit nousivat yli sataan prosenttiin, mikä käytännössä pysäytti kahdenvälisen kaupan. Kauppapolitiikan asiantuntija Brad Setser totesi Helsinki Geoeconomics -konferenssissa, että jopa keinotekoisten joulukuusten tuonti Yhdysvaltoihin loppui – ja Washingtonissa varmasti tiedostettiin, mitä kuuseton joulu voisi merkitä äänestysuurnilla. Pian tämän jälkeen rauhanneuvottelut käynnistyivät.
Kauppasodan jälkipyykki
Useimmat maat hyväksyivät Trumpin määräämät tullit, luopuivat omistaan ja sitoutuivat erikoisiin osto- ja sijoitussopimuksiin. Neuvotteluissa oli kyse paljon muustakin kuin kaupasta.
Monille maille Yhdysvaltojen sotilaallisen suojan menettäminen ja pitkittyneen kauppasodan kustannukset olisivat olleet liian suuri riski. Eurooppa tarvitsee Yhdysvaltojen tukea Ukrainan puolustuksessa, Japani, Etelä-Korea ja Taiwan taas Kiinan uhan vuoksi. Tässä kontekstissa korkeiden tullien hyväksyminen oli ymmärrettävää.
Moni myös odottaa, että tullit poistetaan Trumpin kauden jälkeen – kuten Biden teki Trumpin ensimmäisen kauden tulleille (paitsi Kiinan kohdalla). Toisaalta tulevien republikaanipoliitikkojen voi olla vaikea perustella, miksi tulleista pitäisi luopua, jos ne eivät selvästi vahingoita taloutta ja samalla paikkaavat valtion kassaa sadoilla miljardeilla.
"Mutually assured recession"
Yhdysvaltojen ja Kiinan kauppasota osoitti, että talouksien keskinäinen riippuvuus on niin merkittävää, että pitkittynyt konflikti merkitsisi taantumaa molemmille osapuolille.
Tilanne muistuttaa kylmän sodan asetelmaa: ydinasearsenaalien vuoksi suursota olisi johtanut molemminpuoliseen tuhoon – ja siksi rauha säilyi vuosikymmeniä. Samoin Trumpin toinen kauppasota voi paradoksaalisesti johtaa pitkäaikaiseen kaupparauhaan Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä.
Tilaa uutiskirje Evli Visio
Haluatko pysyä ajan tasalla markkinoiden liikkeistä, vastuullisen sijoittamisen trendeistä ja syventyä ajankohtaisiin teemoihin?
