KirjauduKiinalaiset ongelmat ovat olleet markkinajännityksen keskiössä. Markkina on hermoillut kiinteistösektorin velkasotkujen takia, teknologiasektorin sääntelytsunamin vyöryessä ja Kiinan talouden sukeltaessa. Valtio on loistanut toimettomuudella. Kiinteistöjättejä ei pelasteta, teknologiayhtiöiden sääntelyä on kiristetty osakekurssien sukelluksesta huolimatta ja talouden mahalaskua ei olla pehmennetty merkittävällä elvytyksellä.
Todennäköisesti kiinteistöjätin pahin vahinko padotaan, elvytys toteutetaan ennen pitkää ja teknoyhtiöiden sääntelyinto laantuu, mutta Kiinan valtion elvytyskynnys on selvästi korkeammalla kuin ennen.
Vielä muutama vuosi sitten Kiinan mantra tuntui olevan yhä menneen johtajan Deng Xiaopingin ”menkää ja rikastukaa” tai ”ei sillä ole väliä onko kissa musta vai valkoinen, kunhan se metsästää hiiriä.” Kiinan linja oli talouskasvu keinoja kaihtamatta. Kasvua saatiin pakottamalla kansa säästökuurille ja kanavoimalla pääomat teollisuuteen. Kun ei keksitty itse niin kopioitiin tai varastettiin ideoita lännestä. Resepti oli tuttu Kiinan naapureilta Japanilta, Etelä-Korealta ja Taiwanilta.
Uudet retrotuulet puhaltavat Kiinassa.
Kiinan nykyinen johtaja Xi Jinping on peräänkuuluttanut ”yhteistä hyvinvointia.” Yhteinen hyvinvointi oli alun perin kommunistisen Kiinan perustajan Mao Zedongin slogan. Suuren ruorimiehen yhteisen hyvinvoinnin tavoittelu johti yhteiseen nälänhätään. Hänen seuraajansa Dengin pragmaattisen talouspolitiikan voikin nähdä vastavetona Maon utopistiselle talouspolitiikalle. Myös Dengin vähemmälle huomiolle jääneet yritykset hajauttaa valtaa voi nähdä allergisena reaktiona Maon mielivaltaiselle politiikalle.
Xi Jinpingin Maolaiselle retoriikalle on vankka kaikupohja. Kiinan talouden rakettimaisen nousun hedelmät eivät ole jakautuneet tasaisesti. Bloombergin mukaan Kiinan varakkain 20 prosenttia ansaitsee yli kymmenen kertaa enemmän kuin köyhin 20 prosenttia, mikä on syvempi kuilu kuin Euroopassa tai Yhdysvalloissa.
Xi on ryhtynyt toimiin. Toimenpiteisiin kuuluu esimerkiksi lähettien työehtojen kohentamista, monopoliyhtiöiden asettamien rajoitteiden purkamista, lasten mobiilipelaamisen rajoittamista ja yksityisten opetuspalveluiden sosialisointia.
Kiinteistöjätti Evergrande on esimerkki moraalikadosta.
Ylivelkaantuneen yhtiön pelastaminen ruokkii huonoa käytöstä, sillä se viestii, että holtittomastikin käyttäytyneet yritykset pelastetaan. Toisaalta jos yhtiön annetaan kaatua ilman asianmukaista velkajärjestelyä, seuraukset Kiinan taloudelle voivat olla hyvinkin suuret. Kiinteistösektorin osuus on arvioiden mukaan jopa 20 prosenttia kansantuotteesta ja muodostaa 40 prosenttia kiinalaisten pankkien taseesta.
Kiina päätynee pelastamaan kotinsa ostaneet ja patoaa mahdollisen taloudellisen vahingon, mutta omistajia tai velanottajia voi käydä huonommin. Evergranden suurin omistaja Hui Ka Yan on Kiinan viidenneksi rikkain mies, ja miljardöörien pelastaminen stemmaa huonosti yhteisen hyvinvoinnin kanssa.
Kiina ei kuitenkaan hylkää talouskasvua.
Kiinan virallinen tavoite on edelleen kaksinkertaistaa talouden koko vuoteen 2035 mennessä. Eli yhteisöllisyyttä ajetaan mahdollisesti kasvun sen mahdollistaessa.
Yhteisen hyvinvoinnin suhteen yhden hyvinvointi saattaa olla ylitse muiden. Xi Jinpingiä edeltävät johtajat Jiang Zemin ja Hu Jintao olivat vallassa maksimin, eli kaksi viisivuotiskautta. Lainsäädäntöä muutettiin, jotta Xi Jinping voisi hallita kolmannenkin viisivuotiskauden. Ensi vuonna valitaan uusi johtaja viisivuotiskaudelle ja vahva veikkaus on, että Xi on ehdolla kolmannenkin kerran.
Valtteri Ahti aloitti Evlin päästrategina elokuun alussa. Lue lisää
