KirjauduListautua vai ei? Siinäpä kysymys.
Lähes kaikki maailman suurimmat ja kansainvälisimmin toimivat yhtiöt ovat listattuja. Tästä on myös poikkeuksia – esimerkiksi yhdysvaltalaiset monialayhtiöt Cargill ja Koch Industries ovat sinnikkäästi säilyneet perustajasukujensa omistamina pörssilistojen ulkopuolella.
Molempien konsernien liikevaihto on 100 miljardia dollarin luokkaa tai yli ja kumpikin työllistää pitkälti toistasataa tuhatta henkeä globaalisti. Suomestakin löytyy suuria ja erittäin menestyksekkäitä listaamattomia perheyhtiöitä, esimerkiksi kaikkien tuntemat Fazer ja Paulig.
Miksi yhtiöt sitten listautuvat, kun ilmeisesti hyvä vaihtoehto on pysyttäytyä yksityisenä?
Kunkin listautujan motiivi on tapauskohtainen. Kuitenkin yksi ilmiselvä listautumisen syy on luoda yhtiölle pääsy rahoitusmarkkinoille ja näin laajentaa yhtiön rahoitukseen liittyvää työkalupakkia. Kun yhtiön osake on listattu ja sille on jatkuvasti olemassa markkina-arvo, ovat edellytykset tehokkaalle oman pääoman ehtoiselle rahoitukselle olemassa. Osaketta voi myös käyttää tehokkaasti maksuvälineenä esimerkiksi yrityskaupassa, kun osakkeen arvo on sekä ostajalle että myyjälle helposti osoitettavissa. Tällöin myös ostettavan yhtiön osakkeenomistajat pääsevät hyötymään osakkeen tulevasta arvonnoususta ja muista synergioista, joita yrityskaupassa syntyy.
Likviditeettiä ja jälkimarkkinoiden läpinäkyvää toimivuutta
Tehokkaasti toimivan osakkeen hinnoittelun pitäisi lähtökohtaisesti laskea oman pääoman ehtoisen rahoituksen, ja myös velkarahan, kustannusta. Markkinoilla määräytyvä osakkeen arvo mahdollistaa lisäksi erilaisten johdon ja henkilökunnan kannustin- ja sitouttamisjärjestelmien rakentamisen.
Listautuminen luo osakkeelle likviditeetin ja läpinäkyvän jälkimarkkinan, joka on myös sijoittajien mieleen. Osakkeenomistajat voivat halutessaan myydä omistustaan joko listautumisannin yhteydessä tai myöhemmin ja näin esimerkiksi hajauttaa omistustaan. Aivan viime vuosina pörssistä on Suomessa muodostunut toimiva exit-väylä pääomasijoittajille. Pääomasijoittajien listaamat yhtiöt ovat itse asiassa Suomessa tuottaneet sijoittajille selkeästi osakemarkkinan keskiarvoa paremmat tuotot.
Listautumisella Nasdaqin kaltaiseen, kaikkialla maailmassa tunnettuun arvopaperipörssiin, on merkitystä yhtiön imagon näkökulmasta. Listayhtiöstatus antaa eri sidosryhmille laatuleiman yhtiön asioiden hoitamisesta, luotettavuudesta ja läpinäkyvyydestä. Kuluttajaliiketoiminnoissa oikein hoidettu julkisuus voi tuoda yhtiön liiketoimintaan uutta buustia, helpottaa tuotteiden markkinointia ja uusien markkinoiden avaamista. Julkisuus, huonosti hoidettuna, voi toki vastaavasti kääntyä myös negatiiviseksi tekijäksi.
Omistaja päättää
Miksi sitten Cargill ja Koch, tai Paulig ja Fazer, pysyttäytyvät edelleen pörssien ulkopuolella? Miksi sijoittaja ei pääse niihin käsiksi?
Koska omistajat näin ovat päättäneet ja omistajien asettamat kasvutavoitteet ja yhtiöiden menestys on saatu rakennettua ja rahoitettua omistajapohjaa muuttamatta. Vallitseva positiivinen markkinatilanne ja pääasiassa hyvin menneet listautumisjärjestelyt luovat kuitenkin edellytykset sille, että listautuminen on varteenotettava strateginen vaihtoehto entistä useammille yhtiöille ja näiden omistajille.
