KirjauduKohta Suomen valtio lainaa rahaa kymmeneksi vuodeksi negatiivisella korolla. Yksi selitys sille löytyy tietenkin hallituksen ennakkoluulottomasta talouspolitiikasta, jonka myötä kannustinloukut puretaan, asunto- ja työmarkkinat vapautetaan sääntelystä ja yliopistot paisuvat nobelisteista.
Leikitään kuitenkin ajatuksella, että Suomen velkakirjojen suosio ei johdu visionäärisestä talouspolitiikasta, vaan siitä, että Euroopan Keskuspankki EKP imuroi mekaanisesti taseeseensa valtion velkakirjoja arvopaperiosto-ohjelmallaan. Ajatusta tukee vaikkapa se huomio, että kaikkien euroalueen valtioiden velkakirjojen korot lipovat nollaa.
EKP:n osto-ohjelman vaikutukset eivät ole rajoittuneet vain ostettujen velkakirjojen hintoihin. Sijoittajat kuten eläkeyhtiöt ja sijoitusrahastot pakenevat aneemisia velkakirjatuottoja muihin omaisuusluokkiin kuten osakkeisiin, kiinteistöihin, hedge-rahastoihin, listaamattomiin osakkeisiin ja katastrofirahastoihin.
Rynnäkkö muihin omaisuusluokkiin puskee tuotot näissäkin alas. Riittävän suuret arvopaperiostot velkakirjamarkkinoilla resonoivat siis koko omaisuusluokkauniversumissa.
Massiiviset ostot nostavat velkakirjojen ja osakkeiden hintoja. Arvojen nousu lämmittää hetken, mutta kohta paleltaa. Eläke- ja sijoitusrahastot kokevat saman ilmiön. EKP:n ostot nostavat niiden omistusten arvoja, koska velkakirjojen ja osakkeiden arvot ovat nousseet. Mutta arvojen noustessa korot ja osingot ovat suhteessa matalampia. Nykyinen arvonnousu tapahtuu tulevan arvonnousun kustannuksella.
Kyseessä on merkittävä yhteiskunnallinen tulonsiirto, sillä EKP:n ostot nostavat nykyistä eläkepottia, mutta madaltavat samalla tulevia eläkkeitä. Kyseessä on sukupolvien välinen nollasummapeli, jonka maksavat tulevat sukupolvet.
Markkinatuotot ovat joka tapauksessa paineessa tulevaisuudessa, koska väestörakenteemme on epäedullinen ja tuottavuuskasvu on aneemista. On kuitenkin irvokasta, että näiden sekulaaristen tekijöiden lisäksi keskuspankit puskevat tuottoja tätäkin alhaista tasoa alemmaksi.
Euroopan Keskuspankin arvopaperiostojen motiivi on tietenkin jalo. Tarkoitus on pönkittää olematonta talouskasvua. Jos kuitenkin rahapoliittinen elvytys tapahtuu tulevien sukupolvien kustannuksella, niin tulisi miettiä onko talouspoliittisia instrumentteja, jotka ovat oikeudenmukaisempia tulevien sukupolvien näkökulmasta?
Lopuksi, on epäselvää kuinka hyviä suhdannetyökaluja arvopaperiostot loppujen lopuksi ovat. Ostojen vääristävät vaikutukset markkinoilla ovat kuitenkin selviä. Tulevien eläkeläisten tuotot vaarantuvat vuosi vuodelta nykymenon jatkuessa.
