Suomen lainsäädännön ja viranomaisten ohjeiden ja määräysten mukaan luottolaitosten, sijoituspalveluyritysten ja rahastoyhtiöiden sekä muiden sijoituspalveluita tarjoavien yhtiöiden on tunnistettava asiakkaansa sekä kartoitettava asiakkaan taustaa ja tarkoitusta palvelun käytölle.
Vakituinen asiakas on tunnistettava ennen asiakassuhteen aloittamista tai ennen kuin asiakkaalla on mahdollisuus käyttää liiketoimeen sisältyviä varoja. Asiakassuhde tarkoittaa esimerkiksi tilin avaamista, luottosuhdetta, rahasto-osuuden merkitsemistä, arvopaperinvälityssopimuksen tekemistä tai muuta vastaavaa pysyväisluonteista asiakassuhdetta. Liiketoimen suuruus ei pääsääntöisesti vaikuta tunnistamisvelvollisuuteen.
Asiakas tunnistetaan yleensä henkilökohtaisella tapaamisella. Samalla sekä asiakkaan että tämän puolesta toimivan henkilöllisyys todennetaan tunnistamisasiakirjasta. Palveluntarjoajalla on velvollisuus säilyttää tunnistamistiedot vähintään viiden vuoden ajan asiakassuhteen päättymisestä. Suomessa hyväksyttyjä tunnistamisasiakirjoja ovat seuraavat asiakirjat:
- Voimassa oleva passi
- 1.10.1990 jälkeen Suomessa annettu ajokortti (ei kuitenkaan väliaikainen ajokortti)
- Poliisin 1.3.1999 jälkeen myöntämä henkilökortti
- Kuvallinen Kela-kortti
Mikäli henkilökohtainen tapaaminen ei ole mahdollinen, sopimus tai muu asiakirja voidaan lähettää asiakkaalle kirjattuna kirjeenä saantitodistusta vastaan siten, että asiakas noutaa lähetyksen henkilökohtaisesti. Tällöin tunnistaminen tehdään postissa. Tietyissä tapauksissa asiakkaan voi tunnistaa palveluntarjoajan puolesta myös muu asiamies. Oikeushenkilö voidaan tunnistaa kaupparekisteriotteelta tai muulta vastaavalta rekisteriotteelta, joka todistaa oikeushenkilön olemassaolon, toimialan, johtohenkilöt ja muut edustamaan oikeutetut. Lisäksi tunnistetaan oikeushenkilön puolesta toimivat luonnolliset henkilöt. Muita asiakirjoja tarvitaan varmistamaan oikeushenkilön kelpoisuus tehdä liiketoimia (yhtiöjärjestys, valtakirja ja hallituksen tai muun päättävän elimen kokouksen pöytäkirja). Tunnistamisen lisäksi palveluntarjoajan tulee tuntea asiakkaansa toimintaa laajemmin. Asiakkaan tausta, toiminnan laatu ja laajuus sekä palvelujen tarve tulee selvittää riittävästi, jotta mahdollinen poikkeava toiminta voidaan erottaa tavanomaisesta toiminnasta. Luottolaitoksia, sijoituspalveluyrityksiä ja rahastoyhtiöitä valvova viranomainen, Rahoitustarkastus, on antanut tarkempia ohjeita siitä, miten asiakkaan tunnistaminen ja tunteminen toteutetaan. Tarkempia tietoja on saatavissa Rahoitustarkastuksen Internet-sivuilta www.rahoitustarkastus.fi. Asiakkaan tunnistamista ja tuntemista sekä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämistä sekä niihin liittyvää riskienhallintaa koskevaa lainsäädäntöä: - Rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annettu laki (68/1998)
- Sisäasiainministeriön asetus rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä (890/2003)
- Luottolaitostoiminnasta annetun lain (1607/1993) 68 § ja 95 §
- Sijoitusrahastolain (48/1999) 30 a §:n 3 momentti ja 144 §
- Sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (579/1996) 29 §:n 3 momentti
ja 49 § - Arvo-osuusjärjestelmästä annetun lain (826/1991) 29 b §
|
